Kollin Säätiö painottaa toiminnassaan kolmen osa-alueen: maatalouden, metsätalouden ja rakentamisen kehittämistä. Erityisesti huomioidaan hankkeet, jotka liittyvät elinympäristön kehittämiseen, ympäristöteknologiaan ja haja-asutusalueiden kestävän elinkeinorakenteen vahvistamiseen. Yleishyödyllisenä toimijana Säätiö tukee myös tutkimusta, kotiseutuperinnettä ja muuta ympäröivälle yhteiskunnalle merkittävää toimintaa. Säätiö tarjoaa mahdollisuuksia sellaiseen toimintaan ja sellaisiin hankkeisiin, joiden voidaan katsoa olevan aihealueellaan merkityksellisiä ja joiden tuloksista voi olla mahdollisimman laajasti hyötyä.
Kollin Säätiö on jakanut apurahoja lähes 25 milj. euron arvosta. Tuloksena on mielenkiintoisia hankkeita: opinnäytteitä, lukuisia tohtorinväitöksiä, soveltavaa tutkimusta ja käytännön ratkaisuja. Joukossa on kansallista ja osin kansainvälistäkin mielenkiintoa saaneita hankkeita.
Hankkeen avulla saadaan tietoa typpilannoitettujen maiden HONO päästöistä ja niiden muodostumismekanismeista. Voidaan arvioida miten typpilannoitettujen maatalousmaiden "hyvät" HONO päästöt (ilmakehän puhdistaja) ovat suhteessa "huonoihin" N2O päästöihin (kasvihuonekaasu) ja miten suuri osa typpilannoituksesta poistuu maasta HONO:na.
Tuloksia voidaan hyödyntää parannettaessa ilmastomalleja ja arvioitaessa maatalousmaiden päästöjä. Tuloksia voidaan myös hyödyntää typpilannoitusta suunniteltaessa, kun tiedetään mikä osuus lannoitetypestä karkaa ilmaan HONO:n muodossa.
Tulokset ovat erityisen hyödyllisiä maatalousmaiden päästöjä käsitteleville viranomaisille, ilmastomalleja testaaville ja kehittäville tutkijoille sekä typen kierron prosesseja tutkivat tahot. Tutkimusaihe on uusi ja selvästi kiinnostus aiheeseen on kasvamassa, joten tulokset tulevat varmasti kiinnostamaan tutkijoita ympäri maailman. Aihepiiristä tehtyä aiempaa julkaisua on ladattu julkaisijan palvelussa yli 600 kertaa muutaman kuukauden aikana.
Hankkeessa tutkitaan menetelmiä alus- ja kerääjäkasvien typen siirtämiseksi mahdollisimman tehokkaasti viljelykasvien käyttöön. Tieto fossiilisen energian säästöstä alus- ja kerääjäkasvien avulla. Tehokkaat menetelmät auttavat myös vesien puhtaina pitämistä ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Haettava rahoitus liittyy kesällä 2015 käynnistyviin Prodiva/Lukekas -hankkeen kenttäkokeisiin. Niissä tutkitaan alus- ja kerääjäkasvien edellytyksiä estää rikkakasvien kasvua luomuviljan tuotannossa. Sitä varten perustetaan kokeet, joissa on hyvin monipuolisesti alus- ja kerääjäkasveja, niin biologisesti ilmakehästä typpeä sitovia kuin pelkästään maasta typpensä kerääviä. Kahdessa eri kokeessa on molemmissa noin kymmenen erilaista alus- ja kerääjäkasvia sekä niiden yhdistelmää. Kokeet ovat useampivuotisia. Pääkasvit vaihtelevat viljelykierron mukaan ja alus- ja kerääjäkasveja käytetään jokaisena vuonna. Kyseisten hankkeiden olemassa oleva rahoitus keskittyy kokeiden perustamiseen ja hoitoon sekä viljelykasvien, aluskasvien ja rikkakasvien väliseen kilpailuun viljelykierron edetessä. Nämä toteutuvat kenttäkokeet ovat erinomainen tilaisuus selvittää alus- ja kerääjäkasvien typen siirtymistä viljelykasvien käyttöön. Jos kasveista ja maasta voidaan ottaa ja analysoida typpi, pystytään määrittämään erilaisten kasvustojen kyky sitoa ja kerätä typpeä sekä siirtää sitä seuraavan kasvin käyttöön. Tämän perusteella voidaan laskea myös, paljonko tavanomaisessa viljelyssä voitaisiin säästää väkilannoitetyppeä ja niiden valmistuksessa tarvittavaa fossiilista energiaa. Aluskasveja ja niiden merkitystä viljelyn typpitaloudelle on aikaisemmin tutkittu vain yksittäisten lajien osalta. Näissä kokeissa käytettään monipuolisia aluskasviseoksia, ja joissakin koejäsenissä typentuottoa ja -siirtoa pyritään tehostamaan vielä varsinaisen viljelykasvin jälkeen kylvettävillä kerääjäkasveilla. Tällä hetkellä ei ole olemassa rahoitusta typpimääritysten tekemiseksi. Kollin säätiön rahoitus voitaisiin kohdentaa pelkästään tämän asian selvittämiseen, ilman että rahaa kuluu kokeiden perustamiseen ja hoitoon.
Luonnonmukainen viljely hyötyy, kun aluskasveista saadaan tehokkaammin typpeä viljelykasvien käyttöön. Tavanomainen viljely hyötyy, kun osa väkilannoitetypestä voidaan korvata biologisesti sidotulla tai maasta talteen kerätyllä typellä. Myönteinen suhtautuminen molempia tuotantomuotoja kohtaan kasvaa, sillä tehokkaalla alus- ja kerääjäkasvien käytöllä voidaan vähentää fossiilisen energian kulutusta, hillitä ilmastonmuutosta ja estää vesien pilaantumista.
Erityisen hyödyllisiä tulokset ovat viljelijöille, neuvojat ja ympäristöohjelmista päättävät
Hankkeessa otetaan käyttöön tensioinfiltrometrimenetelmä, jota suomalaisessa peltomaiden tutkimuksessa ei ole toistaiseksi hyödynnetty, mutta joka kansainvälisten tutkimusten valossa olisi erittäin hyödyllinen ja antaisi nykyisin käytettyjä menetelmiin verrattuna huomattavasti paremman kuvan maan rakenteesta ja rakenteen vaikutuksista maan vedenjohtavuuteen käytännön kannalta relevanteissa olosuhteissa. Toiseksi hanke tuottaa tensioinfiltometrimittaustuloksista referenssiaineiston, joka sisältää tuloksia maalajin ja maankäytön osalta erilaisista suomalaisista peltomaista. Aineisto kerätään hyvin tunnetuilta ja tutkituilta koekentiltä, jolloin tensioinfiltrometrimittausten tulokset voidaan liittää tarkasti tunnettuun viljelyhistoriaan ja laajaan joukkoon muilla menetelmillä tuotettuja mittaustuloksia. Tällaisen aineiston perusteella on mahdollista ymmärtää, millaiset mittaustulokset saadaan hyvä- tai huonorakenteisilta pelloilta, ja siten sellaisen kerääminen on välttämätöntä, kun menetelmää aletaan soveltaa laajemmin.
Maaperän rakenteen tutkimus hyötyy, kun käyttöön saadaan entistä parempia mittausmenetelmiä. Menetelmä on hyödyksi, kun tarkastellaan maan rakenteen vaikutuksia niin tuotannon ympäristövaikutusten kuin viljelyn tuottavuuden kannalta. Maan rakenteen paraneminen johtaa lannoitustarpeen ja ympäristökuormituksen vähenemiseen. Menetelmää voidaan hyödyntää valtakunnallisen laatutiedon keräämisessä ja maanhoitotoimenpiteiden suositusten laatimisessa kuten esimerkiksi lietteenlevitysajankohdan valinnan merkityksen selvittämiseen.
Hanke on hyödyllinen alan tutkijoille, jotka tarkastelevat maan rakennetta. Hankkeessa tuotettavat tulokset ovat suoraan hyödynnettävissä maatalouden ympäristökuormitusta kuvaavien mallien parametrisoinnissa ja kehitettävä menetelmä mahdollistaa mallinnusta tukevien mittausten tekemisen jatkossa. Tutkimusmenetelmän avulla on mahdollista hankkia tarkempaa tietoa maaperän rakenteeseen ja laatuun vaikuttavista tekijöistä ja tällaisesta tiedosta hyötyvät niin viljelijät, neuvojat kuin päätöksentekijätkin.
Hankkeen konkreettisena tuloksena syntyy sähköinen ja paperinen opas, itseopiskeluun soveltuvaa virtuaalimateriaalia sekä koulutuskokonaisuus, jonka avulla metsäkoneyrittäjien ja alan opiskelijoiden liiketoimintaosaamista parannetaan. Hankkeen tuloksia jalkautetaan tehokkaasti mm. Koneyrittäjien Liiton yrittäjäkoulutuksissa.
Metsäkoneala hyötyy parantuneesta liiketoimintaosaamisesta kannattavamman ja laadukkaamman toiminnan kautta. Entistä laadukkaamman ja suunnitelmallisemman toiminnan myötä myös alan vetovoima työnantajana paranee. Kun liiketoiminnan osa-alueita opetetaan myös metsäkonekouluissa, alalle tulevilla uusilla koneenkuljettajilla on myös entistä yrittäjämäisempi ote työhön, joka näkyy positiivisesti yrityksen ja koko toimialan kehityksessä.
Hankkeen tulokset palvelevat erityisesti toimintaansa kehittäviä metsäkoneyrityksiä, uusia yrityksiä ja metsäkoneenkuljettajiksi opiskelevia.
Tutkimushankkeen tuloksena saavutetaan kiinteistöjen kokonaisterveyden edistämiseen soveltuvaa teknologiaa, jolla voidaan ennaltaehkäistä rakenteellisten virheiden ja ongelmien aiheuttamia sisäilmaongelmia. Hankkeessa luotavat uudet tuoteinnovaatiot tuovat kustannussäästöjä kiinteistöjen omistajille ja edistävät asumisterveyttä ja yhteiskunnan hyvinvointia. Hankkeen toimenpiteiden tuloksina laaditaan tietokanta elinkaaren eri vaiheissa olevien kiinteistöjen sisäilmaston nykytilasta, jota alueen yritykset voivat hyödyntää tuotekehitystyössään. Hankkeessa luodaan edellytykset myös sisäilma-antureiden tuotekehitykselle asetettaviin vaatimuksiin (hinta, koko, mittaustarkkuus, mitattavien yhdisteiden laatu ja määrä). Hankkeen avulla pyritään parantamaan pelastushenkilökunnan, kiinteistöjen saneeraajien ja asukkaiden turvallisuutta tulipalon jälkeen soveltuvien tutkimusmenetelmien ja palokohteen jälkiseurantaan kehitettävien anturiteknologioiden avulla. Lisäksi hankkeen tuloksena syntyy tiedotteita, julkaisuja ja raportteja em. aihealueisiin liittyen.
Hankkeessa kerättävä tieto antureille asetetuista vaatimuksista esimerkiksi kaasumaisten yhdisteiden mittaamisessa auttaa yrityksiä kehittämään tuotteitaan edelleen. Lisäksi hankkeessa kerättävä sähköinen tietokanta elinkaarensa eri vaiheissa olevien rakennusten sisäilman komponenteista toimii alueen yritysten tuotekehityksen ja suunnittelun tietolähteenä. Tietokanta tarjoaa lisätietoa ja -apua myös rakennusalan yrityksille esimerkiksi saneerausaikataulujen suunnittelussa. Hankkeessa tehtävä tiedotus tarjoaa mahdollisuuden välittää tietoa paikallisten yritysten tarjoamista tuotteista ja palveluista. Hankkeessa tuotettu tieto palokohteisiin soveltuvista tutkimusmenetelmistä ja palokohteen jälkiseurantaan kehitettävistä anturiteknologioista lisää pelastushenkilökunnan, kiinteistöjen saneeraajien ja asukkaiden turvallisuutta.
Hankkeen varsinaisena kohderyhmänä ovat alueen sisäilma- ja anturiteknologiaan erikoistuneet yritykset. Hankkeen toisena varsinaisena kohderyhmänä ovat Etelä-Savon alueen rakennusliikkeet, kiinteistöjen ylläpitäjät ja omistajat. Lisäksi kohderyhmänä ovat kiinteistöjen huoltamiseen erikoistuneet huoltoyhtiöt ja talotekniikka-alan toimijat. Hankkeen kohderyhmänä ovat myös viranomaiset. Hankkeen tulokset ovat erittäin hyödyllisiä edellä mainituilla kohderyhmille.
Menetelmä metsäpuille käyttökelpoisen typen mittaamiselle maan omissa olosuhteissa ilman työlästä ja esikäsittelyä vaativaa maanäytteen ottoa. Tämä tutkimus edistää metsämaille soveltuvan typpisensorin kehittämistä.
Typpi on useimmiten puuston kasvua rajoittava tekijä kangasmaillamme, joten typpilannoitus lisää puuston kasvua. Intensiivisessä metsätaloudessa käyttökelpoisen typen puute korostuu, mutta meillä ei ole mittaria metsäpuille käyttökelpoisen typen saatavuuden määrittämiseksi. Tutkimus tähtää kohti luotettavia perusteita tutkimustoiminnan antamille typpilannoitteiden käyttösuosituksille ja kohteiden valinnalle. Tavoitteena näissä suosituksissa on oltava se, että typen käytön tehokkuus ja puiden kasvu optimoidaan eli lisätään oikeisiin kohteisiin riittävä määrä typpilannoitetta niin, että typpeä ei huuhtoudu pohjaveteen eikä pääse ilmakehään. Tutkimus liittyy myös esimerkiksi kasvupaikkatutkijoiden tutkimuksiin tähdäten ymmärrykseen siitä, miten maapohjaisia tietoja voidaan käyttää kasvupaikkaluokituksessa.
Tuloksista on erityistä hyötyä sellaisille metsäalan toimijoille, joita kiinnostaa kestävät maan parannustoimenpiteet ja metsäntutkijat (kasvupaikkaluokitus ja lannoitustarve). Vaikka Suomessa käytettävissä olevat metsän typpilannoitteet ovat nopealiukoisia, hidasliukoinen olisi monessa suhteessa parempi. Pitemmällä tähtäimellä hankkeen tuottamat tulokset auttavat lannoitevalinnassa ja kehittämisessä metsätalouden tarpeisiin.
Apurahatesti